normipäivä

Kevät on saapunut, ulkona tuoksuu asvaltti ja koirankakka <3 Meidän arki kuluu normaalisti, mutta viikko sitten saadut rokotukset pilas kuluneen viikon TÄYSIN. Unirytmi sekos, kakkaa tulvii ulos ja iltaisin kiukuttaa.. Nyt oireet on jo vähentyneet, mutta voisivat kokonaan jo loppua.. No mitäs mun arkeen nykyään.. Oikeestaan se pyörii vaan vauvan ympärillä.. Kaikkihan tietenkin pitää nykyään tehdä vauvaa ajatellen, ei itseä.. Mut huomenna aion mennä hankkimaan salikortin! Jännittävää ku pitää yksin sit lähtee treenaamaan, kun ennen oon aina kaverin kaa mennyt... Eli jos joku Kuopion Fressiläinen lukee tätä niin vois ilmottautuu mulle ja kertoo em. salista mulle enemmän :)

Mulla kuluu kahvii enemmän ku ikinä! Voisin juoda pannullisen päivässä, mut onneks se jää vaan muutamaan kuppiin ku hillitsen itteni... Silti toi mun Robert Pattinson -muki on vähän kulahtanut :(
Ihanaa, kun on enemmän valoa.. Tulee ehkä blogiakin päiviteltyy useammin ku saa otettuu suhteellisen paljon parempia kuvia ku pimeessä.... Nyt taidan mennä sohvalle lepäilemään, huomenna taas arki ja back to business :)

Marianne

makuuhuone

Oon vihdoin ja viimein saanu meidän makkarin hyvään kuosiin! Tässä muutama kuvanen.

Kyllä mä oon ainakin ollut tyytyväinen siihen, että hommattiin toi hoitopöytä.. On siitä ollu niin paljon hyötyä, ja tosiaan selkä kiittää.. Kyllähän se pitää jossain vaiheessa viedä varastoon ja sitten tohon tilalle tulee nojatuoli, jossa voi lukea vaikka iltasadun.. :) Katselukortteja tilasin Onni ja Ilona:sta ja nalle saatiin neuvolasta. Hoitopöytä on Ikean halvin, ja se maksoi 25euroa. Vaatekaappi on mun vanha, ja se on täynnä vaatteita.. Ja tosiaan osa vaatteista on varastossa, kun ovat joko jääneet pieniksi tai liian isoja/kesäisiä. Että kyllä ollaan saatu paljon lahjoituksia, kiitos erittäin paljon kaikille! Myönnän toki itsekin välillä villiintyneen kaupoissa, nettikaupoissa, nettikirppiksillä...:D

Muutenkin tämä uus asunto on ollut erittäin mukava ja ainakin hyvällä pohjalla, sillä tämä tuntuu paaaljon suuremmalta kuin se 43neliötä, mikä on ilmoitettu suuruudeksi. Parhainta on kuitenkin hissi ja sijainti; keskellä Kuopion keskustaa, mutta kuitenkin rauhallisessa taloyhtiössä, eikä autojen melu kuulu meille asti.

Nyt kahvit nassuun ja ulos! Moi!

being mommy

Siitä hetkestä lähtien, kun sain tietää olevani raskaana, olen ollut huolissani. Aluksi pelkäsin, että testi valehtelee, enkä olekkaan raskaana. Kuukauden päivät odotin ensimmäistä ultraääntä, vielä odotushuoneessakin pelkäsin, että siellä ei ole mitään. Oli siellä. Kävelin kotiin, ja pelkäsin, että menetän sen pienen elämän alun, joka kasvoi sisälläni. Minusta tuli varovainen. Jokaisella ultrauskerralla pelkäsin pahinta, niin kuin jokaisella neuvolakäynnillä. Onneksi sydänäänet kuuluivat aina voimakkaasti. Aloin odottamaan liikkeitä, jotain mikä kertoisi, että " Hei, minä olen täällä ja olen tulossa". Rakenneultraa odotin kuumeisena, pelkäsin, että lapseni ei olisi terve. Sain liikkeet, sain tietää sukupuolen ja sain tietää kaiken olevan kunnossa. Jokainen potku teki minut onnelliseksi. Silti menettämisen pelko oli voimakkaana läsnä.

RV21, elokuu 2011

Kun sain lapseni ensimmäistä kertaa syliini, itkin helpotuksesta. Vauva oli maailmassa ja kaikki oli hyvin. Olin onnellinen. Jo ensimmäisenä yönä huomasin, että huoli ei katoa minnekkään. Tarkistin koko ajan, että vauva hengittää, enkä voinut nukkua vaikka vauva nukkuikin sikeästi. Olin huolissani koko ajan. Tarkistin vaippaa, annoin ruokaa ja vain katselin häntä. Ja olinkin valvonut melkein 48tuntia. En tajunnut aikaisemmin, miten vauva voi olla niin pieni ja viaton. Ajattelin, että miten olen voinut haluta tähän pahaan maailmaan jotain noin pientä ja särkyvää. Ensimmäinen viikko olikin vauvan kanssa yhtä tunteiden myrskyä. Minua itketti ja nauratti vuorotellen. Olin masentunut ja seuraavana hetkenä maailman onnellisin. Onneksi tunteeni tasoittuivat. Silti tämä huoli pysyy, aina. 

RV 33, lokakuu

Nyt pienimmät vaatteet on jo laitettu varastoon ja olen saanut hymyjä tältä pieneltä ihmeeltä. Aika kuluu nopeasti, ja kohta vauva-aika on ohi. Täytyy nauttia siitä, kun toinen kasvaa ja oppii, eikä aina olla niin huolissaan. Elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta aina kaikesta on selvitty. :) Ei saa stressata turhaan, vaan nauttia tästä hetkestä. 

Joulukuu, yhden päivän ikäisenä

Marianne

Evakkoon!

Kuinka voikaan vauva-arki käydä tylsäksi, kun ulkona on melkein 30astetta pakkasta? Ei pääse vaunuilemaan, ja kaupassa käyntikin on yhtä h-elvettiä. Viikko sisällä, ja nyt saa riittää. Niinpä uhmaamme pakkasta ja lähdemme tylsyyttä pakoon Hyvinkäälle. Toivon, että neljän tunnin automatka sujuu hyvin.. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin neitimme nukkuu tyytyväisenä koko ajomatkan. Pysähtyä toki pitää syömään ja vaipanvaihtoon (ehkä äidille kahvia...), mutta matkan tulee jatkua suht nopeaa tahtia, kun koirakin pääsee mukaan:) Toivotaan, että auto ei hajoa matkanvarrelle, ja että autossa on sisällä sopivan lämmin. Saankin nauttia etelässä yli viikon, kun taas ensi viikonloppuna tulemme Kuopioon viettämään neidin juhlia, eli ristiäiset tiedossa silloin.

Terkkuja hymytytöltä <3

Arki

Mun arkea helpottaa nykyään Baby Björnin-reppu, puuhamatto sekä laatikkoruuat! Ne on niin helppo tehdä kun voi laittaa vaan uuniin paistumaan :) Ja sillä aikaa voi tehdä vaikka mitä.. Ajattelin laittaa tänne mun lemppariohjeen..:)

Ohje: Öljyä paistovuoka. Kaada jäiset kasvissuikaleet ja perunasipulisekoitus vuokaan. Paista jauheliha ja kaada sekaan. Sekoita hyvin keskenään. Jauhelihan voi maustaa mielensä mukaan; minulla usein suola, pippuri ja yrttejä. Sitten vain ruokakermat tasaisesti seokseen(jos tuntuu liian kuivalta, joukkoon voi lisätä hieman kevytmaitoa), juustoraaste päälle ---> VALMIS UUNIIN! Laita uuniin ja paista noin 45min 200asteessa ja sen jälkeen 30min 150asteessa. Tarjoa punajuuren kanssa.

Nams.

pienimmälle

Kävin kaupoilla tässä yks päivä, ja eksyin sitten Hooämmään. (Kuinka siistiä muuten, että kävellen menee about minuutti tohon keskustaan?) Menin ekana sinne lasten puolelle, ja siellä oli ihania vaatteita alessa. Ostin sitten muutaman.

Sukkikset oli jotain 7euroa, ostin ristiäisiä varten.

 Neulepaita oli 3euroa.

Niin olivat nämäkin sen 3euroa, oli pakko ostaa, vaikka menevät vasta ens syksynä/talvena. Oli niin ihana toi paita, että voisin itsellenikin hankkia.
Lisäksi ostin pari hupparia, mutta ne laitoin jo pesuun, että saadaan heti käyttöön. On se ihmeellistä kun pieni käyttää jo 62cm vaatteita osittain.. Tosin mun mielestä noi H&M koot on hieman pieniä, vai onko muut huomanneet?
Nyt muuten huomaa, kun on elänyt vauvan kanssa yli kuukauden, että sukkikset on oikeasti ihanan helpot vauvalla, ja vaippa pysyy hyvin paikallaan..
 Vaippoina oon käyttänyt ihan kertakäyttöisiä, vaikka aluksi uhkailinkin kestoilla. Tänään koitin kestoja ekaa kertaa, ja ihan hyvin ne pitävät:) Tosin vaihtoväli hieman lyhenee. Mulla on nyt käytössä noi ImseVimsen-kestot, jotka sain ilmaseks tutulta..

Noi alkaa olla kyllä jo hieman pienehköjä meidän neidille, jolla on painoa 5kiloa. Noissa lukee 3-6kg, eli varmaan kohta jo jäävät pieneksi.. :(

sniikki piikki

Osa tavaroista paikoillaan, osa ei. Onhan tässä aikaa l

Rakkaus

Hän on vienyt kaiken aikani<3 Hän on vienyt sydämeni <3 Rakas tyttäreni syntyi 19.12.2011. Rakkauden määrää ei voi kuvailla.. Siispä anteeksi blogihiljaisuuteni. Palaan pian, meillä on muutto meneillään uudempaan asuntoon. Palaillaan viimeistään helmikuun puolella!

Marianne