being mommy

Siitä hetkestä lähtien, kun sain tietää olevani raskaana, olen ollut huolissani. Aluksi pelkäsin, että testi valehtelee, enkä olekkaan raskaana. Kuukauden päivät odotin ensimmäistä ultraääntä, vielä odotushuoneessakin pelkäsin, että siellä ei ole mitään. Oli siellä. Kävelin kotiin, ja pelkäsin, että menetän sen pienen elämän alun, joka kasvoi sisälläni. Minusta tuli varovainen. Jokaisella ultrauskerralla pelkäsin pahinta, niin kuin jokaisella neuvolakäynnillä. Onneksi sydänäänet kuuluivat aina voimakkaasti. Aloin odottamaan liikkeitä, jotain mikä kertoisi, että " Hei, minä olen täällä ja olen tulossa". Rakenneultraa odotin kuumeisena, pelkäsin, että lapseni ei olisi terve. Sain liikkeet, sain tietää sukupuolen ja sain tietää kaiken olevan kunnossa. Jokainen potku teki minut onnelliseksi. Silti menettämisen pelko oli voimakkaana läsnä.

RV21, elokuu 2011

Kun sain lapseni ensimmäistä kertaa syliini, itkin helpotuksesta. Vauva oli maailmassa ja kaikki oli hyvin. Olin onnellinen. Jo ensimmäisenä yönä huomasin, että huoli ei katoa minnekkään. Tarkistin koko ajan, että vauva hengittää, enkä voinut nukkua vaikka vauva nukkuikin sikeästi. Olin huolissani koko ajan. Tarkistin vaippaa, annoin ruokaa ja vain katselin häntä. Ja olinkin valvonut melkein 48tuntia. En tajunnut aikaisemmin, miten vauva voi olla niin pieni ja viaton. Ajattelin, että miten olen voinut haluta tähän pahaan maailmaan jotain noin pientä ja särkyvää. Ensimmäinen viikko olikin vauvan kanssa yhtä tunteiden myrskyä. Minua itketti ja nauratti vuorotellen. Olin masentunut ja seuraavana hetkenä maailman onnellisin. Onneksi tunteeni tasoittuivat. Silti tämä huoli pysyy, aina. 

RV 33, lokakuu

Nyt pienimmät vaatteet on jo laitettu varastoon ja olen saanut hymyjä tältä pieneltä ihmeeltä. Aika kuluu nopeasti, ja kohta vauva-aika on ohi. Täytyy nauttia siitä, kun toinen kasvaa ja oppii, eikä aina olla niin huolissaan. Elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta aina kaikesta on selvitty. :) Ei saa stressata turhaan, vaan nauttia tästä hetkestä. 

Joulukuu, yhden päivän ikäisenä

Marianne